Viimeinen kuva on selfie Kiasman vessassa. Päälläni on Marimekko, jonka ostin rakkaalta Irma-tädiltäni saamallani valmistujaislahjarahalla (kun valmistuin sisustussuunnittelijaksi keväällä 2015.) Se päällä kelpaa mennä nauttimaan kulttuurista!
Lykkään nyt tänne kaikki loput toissakesän värit. Oikeastihan siis pukeudun joka päivä värikkäästi, ja yhä useammin ihmiset kommentoivat sitä: kertovat ilahtuneensa näkemästään. Minulla pitäisi olla studio, jossa joka päivä voisin kuvata asuvalintani ;) ...
Viimeinen kuva on selfie Kiasman vessassa. Päälläni on Marimekko, jonka ostin rakkaalta Irma-tädiltäni saamallani valmistujaislahjarahalla (kun valmistuin sisustussuunnittelijaksi keväällä 2015.) Se päällä kelpaa mennä nauttimaan kulttuurista!
0 Comments
Näissä kuvissa esittelen Riikasta kuoromatkalta ostamaani puseroa, jossa on kaunis selkämys. Kaksi ensimmäistä kuvaa on otettu sukujuhlilla 18. heinäkuuta. Ensimmäisen kuvan seuralaiseni on minua n. 5 v vanhempi ja nimeltään Allis Chalmers, joka on käynyt läpi perusteellisen kunnostuksen ja saanut uusia varaosiakin (itse en ole ajatellut ryhtyä kauneusleikkauksiin, mutta ehkä se varalonkka olisi jossain kohtaa tarpeen? :) ). Toisen kuvan seuralaiseni ikää en tiedä, mutta nimen kyllä näkee lukea. Pusero siis löytyi Riikasta, samoin sormus. Hame H & M, korvikset Funky Homo Sapiens, kengät Cinnamon, laukku Jouni Exclusive, ja rakkaat rillini olen ostanut Turusta Optimaarista. Tuotekuvan taustalla oleva, sattumoisin niin hyvin kuvaan sopiva pöytäliina parvekkeellani on ostettu Anttilan alennusmyynnistä jo viime kesäksi.
Kuvittelin nukkuvani koko juhannuksen. Luonteelleni tyypillisesti olen nimittäin vetänyt kevään aikana itseni piippuun jalkakipujeni ja valmistumiseni kanssa ( = olen ollut ylikierroksilla eli herännyt neljältä tai viideltä kykenemättä nukkumaan enempää tai tuntemaan väsymystä) ja kun valmistumisen jälkeen oli vielä opiskeluun liittyvää tehtävää, niin olen vasta viime aikoina kyennyt tuntemaan väsymystä, eli heikotuskohtauksia tulee, ja paritkin päiväunet yöunien lisäksi maistuvat... Mutta ei. Tänään iltapäivällä en jaksanut enää nukkua ja rupesin penkomaan vaatekaappiani. Ja tässä tulee nyt blogiini asu (ohittaen pari jo aikaisemmin otettua, mutta julkaisematonta asukuvaa), joka on kuvitteellinen juhannustanssiasu, JOS olisin menossa juhannustansseihin ja JOS minulla olisi lonkka, jolla voisi tanssia ja JOS saisin pitää vielä jotain muitakin kuin tukikenkiä :). Mutta asunhan voi toki nähdä hetkellisenä "taideteoksena" tai inspiraation lähteenä jollekin toiselle pukeutujalle. (Parvekkeellani oli sateessa niin hämärää, että kamerani otti aikalaukaisijalla armollisen epätarkkoja kuvia :). )
Löysin viime kesältä sellaisia asukuvia, joita en ole tullut julkaisseeksi. Totesin, että kyllähän ne sopivat talven keskellekin muistutukseksi siitä, että kyllä se kesä sieltä taas tulee. Ja minullehan asut eivät vanhene, koska käytän värejä läpi vuosien, olivat ne sitten muodissa tai eivät. Kaivan samat vaatteet aina uudelleen esille ja teen niistä uusia kombinaatioita uusien vaatteiden, usein alennuslöytöjen kanssa. "Elämäntehtävän" löytäminen kymmenien kotirouvavuosien (toki silloinkin opiskelin kaikenlaista..) ja avioeron jälkeen ei ole helppoa. Luontaisesti yksi sellainen kyllä löytyy: kirkkaiden värien ilosanoman levittäminen. Kirkkaita värejä voi aina pitää, olivat ne sitten muotia tai ei. Ja juuri niitä värejä, jotka sillä hetkellä tuntuvat hyviltä! Vaatteet ovat niin vanhoja, ettei niitä enää mistään saa. Shortsit H & M (Tribute to Marimekko), toppi Prisma, pitsitoppi Lindex, kengät Crocs, korvikset Funky Homo sapiens.
Niiden, joille värihulluuteni on tullut tutuksi jo vuosikausien ajalta, on varmasti vaikea kuvitella, että jossain kohtaa elämässäni olen pitemmän aikaa pukeutunut mustavalkoiseen (musta kausikin minulla on ollut, vieläkin nuorempana). Tämä asukuva on näitä helteitä edeltävältä ajalta eli siltä osalta kesää, kun oli tarpeen pukea sukkahousut jalkaan, ettei palelisi. Mustavalkoisuus asussa on muistuma nuoruudesta, mutta sitä terästämässä on ihanaakin ihanampi sitruunankeltainen! Ja tietenkin vielä lisäksi vähän oranssia... Pilkullinen mekko on tyttäreni itselleen koulussa yläasteella ompelema, joka tuli "kierrossa" minulle,. Mekon päälle puettu pusero (mekko on vähän liian tiukan näköinen :), vaikkei siltä tunnukaan) on ostettu vuosi tai pari sitten Seppälän alesta. Laukku on Jouni Exclusiven, ostettu 50% alennuksella Aleksi 13:sta. Kengät ovat Skopunktenista: ostettu alennuksella: Osta 3, maksa 2 (tuotteissa jo valmiiksi alennetut hinnat). Sukkahousut Anttilasta ja korvikset tietenkin jälleen Funky Homo sapiensin.
Niin ja rintsikat ovat tietenkin Changen. Sieltä kun löytyy isojakin kokoja...
Varsinaisesta asupostauksesta on totisesti aikaa: viime vuoden elokuussa viimeksi! (rillikehyksiähän toki tutkin marraskuussa). Kehonkuvan kanssa tuntuu nyt olevan vaikeuksia, kun vanhenee ja on eronnut. On vaikea tuntea itsensä kauniiksi. Mutta vaikka olisi ryppyjä vierivieressä, niin vanhakin ihminen on samalla tavalla kaunis ja upea kuin peruskallio! Kaivoin taas vanhan Vero Modan alennusmekkoni esiin, armeliaan väljän sellaisen. Se on ehkä 90-luvulta? Mutta yhtä riemastuttavan värikäs edelleen!
|
Virpi VerkasaloVärihullu, joka tykkää ottaa värikkäitä valokuvia ja käyttää kirkkaita värejä vähän siellä sun täällä. Arkisto
March 2017
Aihealueet
All
|